Käytössä metalliraha patinoituu, kuluu ja likaantuu, seteli taittuu, nuhraantuu ja likaantuu. Patina on metallien luonnollista hapettumista, mitä yleisesti sanotaan tummumiseksi. Tälle kemialliselle ilmiölle ei juuri voi tehdä mitään. Seteli yleensä rypistyy ja taitoksia ilmaantuu ennen pitkää. Niinpä täysin taittamaton ja muutenkin virheetön seteli on pieni harvinaisuus kuntonsa puolesta.
Keräilijän kannattaa satsata kokoelman säilyttämiseen. Kannattaa ottaa selvää säilytysvaihtoehdoista ja valita kohteilleen oikea ja itselleen sopiva. Väärä säilytys pilaa rahat ja laskee keräilyarvoa. Viime vuosikymmenien vääränlaiset muovikansiot ovat sen osoittaneet, niin kolikoiden kuin seteleidenkin osalta.
Jos rahoja ostaa proof-laatuisena (peilikiiltoinen) esimerkiksi rahapajalta, ne tulevat tyypillisesti jo valmiiksi kolikkopillereissä. Näitä pillereitä ei kannata avata, vaan ne tulisi säilyttää sellaisenaan. Jos kolikoita hankkii jälleenmyyjiltä ja rahapajoilta suoraan rullissa tai yksittäiskappaleittain kiertämättöminä (UNC), rahoihin ei kannata koskea paljain käsin. Näissä tapauksissa suositellaan esimerkiksi puuvillahansikkaiden käyttöä ja rahojen siirtämistä suoraan kolikkopilleriin niihin käsin koskematta. Näin raha voi säilyä erinomaisessa kunnossa pitkänkin säilytysajan.
Kiertämätön tai kiertänytkin eurokokoelma, joka koostuu esimerkiksi 2€-erikoiseuroista on ehkä yksinkertaisin säilyttää rahasalkussa. Salkkuun mahtuu tyypillisesti noin 240 erilaista kolikkoa kolikkokapseleineen, joten isompikin kokoelma mahtuu yhteen tai muutamaan salkkuun, eikä vie paljon tilaa.
Kiertäneitä kolikoita kannattaa säilyttää pahvisissa kolikkokehyksissä ja kolikkokehykset on ehkä helpointa laittaa niitä varten suunniteltuun kansioon joka on varustettu kolikkokehyksen kokoisia taskuja sisältävillä välilehdillä. Kolikkokehyksessä säilytettynä raha ei altistu ilman kuluttavalla vaikutukselle vuosien saatossa ja se ei kolhiinnu. Esimerkiksi suomalaisia markkoja sisältävä kokoelma kannattaa säilöä useaan kansioon vaikka vuosijärjestykseen. Markkinoilla on myös tarjolla kansioita ja välilehtipaketteja, johon kaikki julkaistut eri vuodet on painettu ja niille on oma paikkansa. Uusia markkakolikoitahan ei enää julkaista, joten kansioiden ja paikkojen määrä pysyy rajattuna ja kiinteänä.
Lisäksi eri kokoisille kolikoille on olemassa monia eri tapoja säilyttää sekä luokitella niitä. Näitä on saatavilla eri kolikkotavaroiden jälleenmyyjiltä, joita on Suomessakin useita. Kolikot voi säilöä taulumuotoon, jos haluaa niitä esimerkiksi huoneen seinälle. Esimerkiksi hopearahat ovat tyypillisesti isompia ja niille on myös omia käteviä säilöntätapoja. Olennaista säilömisessä on, että kolikot ovat tarvittaessa helposti saatavilla ja löydettävissä, ja että niissä ei tapahdu kulumista.
Rahojen puhdistamista ei suositella, koska se heikentää rahan numismaattista arvoa. Kokenut keräilijä tunnistaa tyypillisesti helposti puhdistetun rahan. Kuitenkin etenkin omassa kokoelmassa rahojen esteettisyydelläkin on merkitystä ja joskus voi olla järkevää omassa kokoelmassaan kevyesti puhdistaa esimerkiksi pahoin homehtunut raha. Tällöin täytyy tietää mitä tekee tai raha voi mennä lopullisesti piloille. Kuitenkin näin voi saada kohtuullisen kokoelmakappaleen omaan käyttöön ehkä hiukan halvemmalla hinnalla.
Rahojen puhdistamiseen on kuitenkin kolme sääntöä: 1. älä puhdista, 2. älä puhdista ja 3. älä puhdista. Esimerkiksi hopea- tai kuparikolikon kiilto ei saa olla niin tärkeää, että se pitää hangata kiiltäväksi. Rahan kulumattomuus onkin keinotekoista kiiltoa tärkeämpää.